Avioero ja omaisuuden ositus

Avioliitto ei tee puolisoiden omaisuudesta yhteistä. Avioliiton päättyessä avioeroon puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus kuitenkin ositetaan eli jaetaan pääsääntöisesti puoliksi. Avio-oikeuden alaisella omaisuudella tarkoitetaan kaikkea sitä omaisuutta, jota ei ole suljettu pois avio-oikeuden piiristä avioehtosopimuksella tai lahjakirjassa tai testamentissa olevalla määräyksellä. Osituksen piiriin kuuluu useimmiten yhteinen koti ja koti-irtaimisto, mutta sen piiriin kuuluu myös esimerkiksi yritysomaisuus, jos avioehtosopimusta ei ole.

Päivi Hack

Avioliittolaissa on määräykset siitä, miten osituslaskelma laaditaan ja ositus suoritetaan. Lain pääsäännön mukaan kummankin puolison omaisuuden säästöt lasketaan yhteen ja saatu loppusumma puolitetaan. Näin saadaan laskettua puolisoiden avio-osuudet.

Tasinko ja osituksen kohtuullistaminen

Enemmän omistava puoliso joutuu osituksessa luovuttamaan toiselle omaisuutta siten, että molempien avio-osat täyttyvät. Tätä kutsutaan tasingoksi. Osituksen lopputulosta voidaan joissakin tapauksissa sovitella eli kohtuullistaa, mikäli osituslaskelman mukainen ositus johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Sovittelun edellytykset ovat kuitenkin suhteellisen korkeat. Pelkästään se seikka, että toinen joutuu luopumaan huomattavasta määrästä omaisuuttaan, ei ole sovitteluperuste. Ositusta saatetaan sovitella esimerkiksi hyvin lyhyissä avioliitoissa. Sovittelu koskee usein perintönä tai lahjana saatua omaisuutta. Sovittelukynnys ylittyy usein myös pitkissä avioliitoissa esimerkiksi tilanteissa, joissa toinen puolisoista on käynyt töissä ja kartuttanut omaisuuttaan toisen hoitaessa kotia.

Avioehtosopimus ja ositussopimus

Avioliittolain ositusta koskevat säännökset eivät ole pakottavaa oikeutta ja niistä saadaan poiketa puolisoiden yhteisellä sopimuksella. Ositusta koskeva sopimus voidaan pätevästi tehdä milloin tahansa avioliiton aikana, vaikka avioero ei olisikaan vireillä. Ositusta koskevalla sopimuksella voidaan avioliiton aikana sopia asioista huomattavasti laajemmin kuin avioehtosopimuksella.

Avioerotilanteessa puolisoiden kannattaa ehdottomasti pyrkiä sopimaan omaisuutensa osittamisesta. Ositus voidaan sopimusteitse tehdä joko avioliittolain mukaista tasajaon periaatetta noudattaen tai miten tahansa puolisoiden sopimalla tavalla.

Sopimusvapauden rajoitukset

Sopimusvapautta rajoittavat mahdollisten velkojien oikeudet. Mikäli toinen puolisoista esimerkiksi pitää puolisoiden yhteisen kodin ja ottaa vastattavakseen asuntolainan, tarvitaan aina pankin suostumus. Pankit edellyttävät kirjallisen ositussopimuksen laatimista. Ositussopimus on aina muutenkin syytä tehdä kirjallisesti, vaikka avioliittolaki ei siihen varsinaisesti velvoitakaan. Tekemättä jätetyt ositukset aiheuttavat hankaluuksia viimeistään tulevissa perinnönjaoissa.

Riitaisessakin tilanteessa kannattaa ensin kääntyä lakimiehen puoleen mahdollisen sovinnon saavuttamiseksi. Usein sovinto syntyy, kun lakimiehen kanssa mietitään erilaisia vaihtoehtoja ja sitä, mikä olisi kohtuullista. Sopimusteitse tehtyä ositusta ei voi moittia ja se katkaisee siten puolisoiden väliset omistussuhteet lopullisesti. Sopimusosituksella vältetään mahdollinen riitely tuomioistuimessa.

Pesänjakajan määrääminen

Mikäli sopimukseen ei päästä, kumpi tahansa puolisoista voi hakea tuomioistuimelta pesänjakajaa ositusta suorittamaan. Hakemuksessa tulee esittää, ketä lakimiestä haetaan pesänjakajaksi. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan tulevan pesänjakajan kirjallinen suostumus tehtävään. Pesänjakaja toimii ikään kuin ”ensimmäisen asteen tuomioistuimena”. Pesänjakaja tekee osituksen avioliittolain määräyksiä noudattaen. Pesänjakaja ottaa vastaan osapuolten vaatimukset ja järjestää osituskokouksia, joissa asiaa selvitetään. Pesänjakajankin ensisijainen velvollisuus on saada aikaan sovinto osapuolten välillä. Mikäli sovintoa ei pesänjakajankaan johdolla saavuteta, pesänjakaja antaa jakoratkaisunsa. Pesänjakajan ratkaisusta voi valittaa käräjäoikeuteen.
Mikäli puolisoilla on avioehtosopimus, suoritetaan omaisuuden erottelu. Myös omaisuuden erottelusta on syytä tehdä kirjallinen sopimus.

Avioliittolain säännökset eivät koske avoliittoa. Avoliiton päättyessä omaisuuden jaosta on myös syytä sopia kirjallisesti tulevien erimielisyyksien välttämiseksi.